Harrastuksista

Kirjoittaminen on aina ollut yksi rakkaimmista harrastuksista. En rehellisesti sanottuna oikeastaan edes tiedä missä olisin ilman sitä. Aloitin ensimmäisen päiväkirjani 6 -vuotiaana. Suurimmaksiosaksi se käsittelee silloisten kissojemme päivärytmiä, 13 -vuotiaana päiväkirjat painottuivat poikiin ja muihin ikätasoisen "tärkeisiin" asioihin. Mutta 15 -vuotiaana päiväkirjat saivan aivan uuden sävyn. Sivut täyttyivät tuskasta, taistelusta päänsisäistä maailmaa vastaan, taisteluun masennuksesta ja loputtomista kyyneleistä. En juurikaan pysty lukemaan päiväkirjojani niiltä ajoilta. Ja niitä on PALJON. Minulle on kertynyt tähän ikään mennessä 28 päiväkirjaa, 14 novellia, mietelauseita ja lukuisia runoja. Voisin julkaista tähän kiukuspäissään tehdyn runon vuodelta 2019 maaliskuussa, jolloin olin osastolla pakkohoidossa  puoli vuotta.

- - - - - 

Seronil, Cipralex, Lyrica, Brintellix

Montako tablettia aamusta

Ota vaikka viis

Diapam, Xanor, Rivatril, Temesta

Eikö vieläkään tehoa

Lisätään siis annosta

Muista säännöllisyys

Herää kasilta

Ala itseäs kasata

Kato Salkkarit

Ja jauha kahvipöydässä perjantai-illan saunakaljasta

Puhu tunteista

Mutta varo kertomasta totuutta

Me ymmärretään sua

Mut yksikin salaisuus niin lukitaan sut vihreisiin seiniin muistamatta kohtuutta

SSRI, SNRI, MAOI tai neurolepti

Ei väliä

Kunhan olet poissa jaloista nopeasti

Viinaa, huumeita, pelejä, väkivaltaa

Unohda diagnoosit

Tule itsenäsi

Mutta käännytetään sut ovelta hoitamaan pelkkää päihdeongelmaa

Jos juot viikossa enemmän kuin AUDIT papereissa suosittaa

SCID -testit, BDI -kysely ja Beckin masennustesti

Täytä ne huolellisesti

Jos et pääsekkään hoitoon niin voi voi itkettääkö

Ota toinen pami ja hymy takas kasvoille onnistuneesti

Me viedään sulta kyky tuntea

Mut opetetaan sulle kuinka voit oppia käytöstapoja

Tuhma tyttö

Vaikea tapaus

Persoonallisuushäiriö

B-lausunto, M1 -lähete ja sulta viedään kaikki vapaus

- - - - -

Toinen rakkaimpia harrastuksiani on valokuvaus. Minua surettaa, että aikoinaan myin järjestelmäkamerani pirin toivossa. Sain minä siitä 4 grammaa. Ajatella, että kamera oli kuitenkin arvoltaa 450e. Kuinka typerä ja epätoivoinen sitä onkaan tullut oltua vaan sen takia, että saisi kamaa. Luopua nyt rakkaasta harrastuksesta tuosta noin vain, että saa pari päivää heilua kuutamolla. Anyways.. Aloitin valokuvaamisen noin vuonna 2012, jolloin ex-miesystäväni osti minulle järjestelmäkameran lahjaksi. Olin sitä jo kauan toivonut. On täysin eri asia nimenomaan lähteä valokuvaamaan, kuin silloin tällöin räpsiä kuvia puhelimella. Nimenomaiselle valokuvaamisreissulle lähtiessä sitä todella laittaa koko sielunsa peliin ja näkee sellaista kauneutta, mitä normaali tallaaja tuskin hoksaisi edes katsoa. 

Postauksessa oleva valokuva on minun kuvaamani. Ja oikeastaan kaikki muutkin tulevaisuudessa postatut kuvat. Mainittakoon myös, että runokin tosiaan on omaa käsialaani.

Ethän kopioi, kiitos.